Puhumattomasta autistista tuli artesaani, apuope ja yrittäjä

#osaaviaonnistujia  #ammatillinenkoulutus

Jesse Puttonen oli poika, jonka autismin piirteet olivat niin vakavia, ettei hän lääkärin mukaan todennäköisesti koskaan oppisi puhumaa. Nyt Jesse on tasapainoisen oloinen, rauhallisesti kommunikoiva nuori mies, joka on pari vuotta sitten valmistunut Bovallius-ammattiopistosta artesaaniksi, myy tuotteitaan perustamansa 4H-yrityksen nimissä ja ohjaa opettajan apuna ala-asteen oppilaita käsitöiden tekemisessä. Matka on ollut pitkä, rankka ja huikea.

Tekstiiliväritaitaja Jesse Puttonen edustushatussaan.

Vauvana Jesse oli kovin, kovin rauhallinen ja nukkui paljon. Kun hän oli vajaan vuoden ikäinen, äidistä alkoi tuntua, että lapsessa oli jotain erityistä; poika ei viihtynyt sylissä, katsonut silmiin tai lähtenyt mukaan nauratusyrityksiin. Neuvolassa äidin huolta ei otettu tosissaan.

Rauhallista aikaa ei jatkunutkaan kovin pitkään, sillä taaperoaika oli kaikkea muuta. Jesse alkoi saada raivokohtauksia. Kirkkaat valot ja kovat äänet saivat hänet paniikkiin. Yöunet jäivät pariin tuntiin eikä poika osoittanut merkkejä puhumaan oppimisesta. Kipukynnys oli korkea ja vaarantaju puuttui, joten Jesse söi kukkamullat ja pesuaineet, kiipesi katolle ja oli täyspäiväisesti vahdittava rasavilli. Äidin oli pakko ottaa käyttöön valjaat, jotta sai edes pyykit ripustettua.

– Jesse oli 2,5-vuotias, kun hän sai lapsuusiän autismi -diagnoosin. Lääkärin mukaan autismioireet olivat niin vakavia, ettei poika luultavasti koskaan puhuisi. Minä sanoin heti, että tämä poika tulee puhumaan! Emme suostuneet lääkärin tarjoamaan tulevaisuuteen, vaan lähdimme hoitamaan Jesseä siltä pohjalta, että hänellä on kaikki mahdollisuudet edessään, Jessen äiti Eija Puttonen kertoo.

Äiti aloitti vuosien kuntoutuksen, päivittäisen harjoittelun ja palveluista taistelemisen. Ensimmäinen merkki edistymisestä Jessen kommunikoimaan opettelussa oli, kun hän eräänä päivänä näytti lehdestä leivän kuvaa halutessaan leipää. Jessen ollessa noin neljävuotias, käyttöön otettiin pikto-kuvat ja viisivuotiaana hän alkoi vihdoin puhua yksittäisiä sanoja.

Kouluaika edistymistä ja taistelua

Mennessään päiväkotiin noin neljävuotiaana, Jesse sai henkilökohtaisen avustajan, joka oli hänen kanssaan koko päiväkotiajan. Sama avustaja oli mukana vielä ensimmäisellä luokallakin, jotta Jesse saisi rauhassa totutella uuteen avustajaansa. Jatkuvuus oli Jesselle erittäin tärkeää, ja äiti joutui käymään siitä melkoista taistelua.

– Puolen vuoden välein piti tapella, ettei Jessen avustajaksi tule satunnainen pitkäaikaistyötön, ilman mitään koulutusta tehtävään. Tuntui, että kunnan kanssa piti taistella ihan kaikesta ja Kelan kanssa sama vääntö. Aiemmin en ole paljoa puhunut näistä, mutta nyt olen ajatellut, että jos minä puhun, ehkä joku muu pääsee helpommalla. Minä taisin olla aika hankalan ihmisen maineessa, Jessen äiti sanoo vakavana eikä selvästikään kadu asiaa. Aika on näyttänyt että työ on kannattanut.

Jesse oli kunnassa ensimmäinen erityislapsi, joka kävi peruskoulun integroituna tavalliseen luokkaan. Joissain aineissa opetus tapahtui pienryhmissä, mutta enimmäkseen hän osallistui samoille tunneille muiden kanssa. Ensimmäisten kouluvuosien aikana Jesse oppi puhumaan pidempiä, usean sanan lauseita. Kuntoutus ja neuropsykologinen kuntoutus auttoivat laskemiseen ja lukemiseen.

Vaikka Jessellä oli omat erityisyytensä ja vaikeutensa, hän oli hyvä oppilas, joka sai hyviä arvosanoja ja useita stipendejä. Yksi toive saavutusten listalla jäi kuitenkin täyttymättä.

– Hymypoikapatsasta en koskaan saanut, ja silloin se harmitti. Mutta en oikeastaan tarvitse sitä, koska minulla on se jo. Se sijaitsee näiden kahden hartian välissä, Jesse sanoo osoittaen omia olkapäitään.

Alakoulun viimeisillä luokilla Jessen diagnoosi muuttui: aspergerin oireyhtymä, vahvat autistiset piirteet. Yhtäkkiä tuntui, että hyvästä työstä rangaistiin ja puhumattomaksi ennustettu poika olikin liian terve saamaan niitä palveluita, jotka olivat auttaneet hänet siihen pisteeseen.

– Diagnosin muuttuminen oli kurja asia, koska sen myötä Jesseltä lähti kaikki terapiat pois. Musiikki- ja puheterapiat lopetettiin turhina, kun on kuntoutunut niin hyvin. Muutamia kertoja käytiin omin varoin ja psykologi tiputti hintaakin, mutta ei siihen ollut pitemmän päälle mahdollisuuksia.

Jälleen piti taistella yksi taistelu, jotta edes Jessen neuropsykiatrinen kuntoutus saatiin jatkumaan kuudennen luokan loppuun asti.

Ammatillinen koulutus avasi maailman

Peruskoulun jälkeen Jesse halusi opiskella ja saada ammatin.

– Hain Bovalliukselle yksinkertaisemman opetuksen vuoksi, siellä opetetaan selkokielisellä tavalla. Mietin kuva-artesaanin ja artesaanin koulutusten välillä, mutta myös siivouspuoli kiinnosti. Ennen ammattilinjaa kävin kuitenkin valmentavan koulutuksen. Sen aikana vahvistui ajatus, että haluan juuri artesaaniksi ja myös se, että juuri pehmeät materiaalit kiinnostavat.

Kun Jesse aloitti opinnot Bovallius-ammattiopistossa Jyväskylässä, hän muutti asumaan oppilaitoksen asuntoihin. Autismin kirjon henkilöille isot muutokset ovat usein haastavia. Aluksi kaikki uusi tuntuikin vieraalta, mutta pikkuhiljaa Jesse alkoi sopeutua yhteisöön. Äidille pojan muutto kotoa oli kova paikka, mutta samalla hän oli ikionnellinen nähdessään, että Jessellä oli turvallinen olo ja hän viihtyi.

– Bovallius on ollut ihan a ja o matkalla itsenäiseen elämään. Meillä vanhemmilla on ollut aina mielessä, että Jessestä ei tehdä mitään peräkammarin poikaa, vaan hänen on opittava hoitamaan asioitaan itsenäisesti. Bovallius on antanut sen taidon Jesselle, ammattitaidon lisäksi.

Opintojen päättyessä kaikki Jessen arvosanat olivat kiitettäviä, hän sai stipendin hyvän ilmapiirin luomisesta ja vastuun ottamisesta ja piti vielä läksiäisiksi kevätjuhlapuheen yhdessä koulutuspäällikön kanssa. Opiskelu oli kantanut hedelmää ja Jesse oli kasvanut ihmisenä paljon, saanut varmuutta.

Onni on oma koti ja mielekäs työ

Valmistuttuaan Jesse on päässyt muuttamaan yksin omaan vuokra-asuntoon. Toimintakeskuksen työntekijä käy viikoittain tarkistamassa, että kaikki sujuu, mutta Jesse pärjää hyvin. Puttosella on myös oma 4H-yritys, jonka perustamiseen hän sai apua Bovallius-ammattiopiston työhönvalmentajalta jo opiskeluaikana. Hän tekee enimmäkseen tekstiilitöitä ja myy niitä erilaisissa tapahtumissa.

– Suunnittelen työn, teen kuvion ja värjäyksen ja lopuksi ompelen sen valmiiksi. Kun tekee, niin oppii myös uutta, mutta enimmäkseen käytän Bovalliuskessa saatuja taitoja, Jesse kertoo.

Jesse työskentelee myös apuopettajana ala-asteen käsityötunneilla. Hän jakaa tarvikkeita ja auttaa oppilaita työn eri vaiheissa. Hän työskentelee neljänä päivänä viikossa yhdeksästä kahteen tai kolmeen, mutta hänen kohtalonsa palkan suhteen on sama kuin monen vammaisen: avotyöstä ei makseta palkkaa vaan Jesse saa osuusrahaa alle kympin päivässä. Työ kuitenkin sujuu ja Jesse pitää siitä.

– Tulen hyvin toimeen lasten kanssa. Kun opettaja ei ole paikalla, saan lasten huomion käännettyä ja pidettyä ne rauhallisina. Pienempien kanssa se on vähän hankalampaa, isojen kanssa erilaista.

Aika hieno suoriutuminen ihmiseltä, jonka kommunikaatiotaitojen ennuste oli alkujaan lähes pakkasella. Lähtökohdat ja lapsuuden diagnoosi huomioiden Jesse on kehittynyt ja oppinut elämässään ja ammatillisessa koulutuksessa huikean paljon. Hän on itsekin tyytyväinen osaamiseensa, mutta kysyttäessä vieläkö jokin asia tuntuu erityisen vaikealta, se löytyy helposti: puhuminen.

– Sanat voi mennä soossiksi ja muussiksi ja tulla pätkittäisenä. Puhetaito on hyvä, mutta oikean sanan löytäminen on siihen suuntaan. Haluaisin oppia paremmaksi puhujaksi, siihen on pikkuhiljaa ideoita.

Kun Jessen kanssa keskustelee, hän puhuu selkeästi, rauhallisesti ja kohteliaasti ja katsoo silmiin, mutta se vaatii häneltä keskittymistä. Vaikka puheen ymmärtäminen on joskus vaikeaa, Jessen kirjoittaessa hänen kielelliset lahjansa tulevat esiin. Tässäkin asiassa potentiaalia kehittymiselle siis edelleen on – oppiminen jatkuu, perusta on kunnossa.

Jesse on hyvä esimerkki siitä, että kukaan ei synny osaavaksi onnistujaksi, mutta jokaisella on mahdollisuus kehittyä sellaiseksi.